Ihmisyyttä hyvinvointiin – teemani aluevaaleissa

Mikä minulle on sotessa tärkeää? 

Ennen kaikkea pitkäaikaissairaiden, vammaisten ja ikääntyvien erikoissairaanhoito. Sen alueellinen yhdenvertaisuus, helppo saatavuus ja saavutettavuus sekä esteettömät palvelut. Tällä hetkellä Suomessa on hyvin vaihtelevia käytäntöjä pitkäaikaissairaiden, vammaisten ja ikääntyneiden hoidon toteutuksessa. Tarvitsisimme laajempaa vertaisten näkökulmaa siihen, miten palvelut olisi parhainta järjestää kokonaisuutena. Yhdenvertaisuus ei toteudu, jos samaan sairauteen saa paremman hoidon Helsingissä kuin mitä Rovaniemellä. 

Olen myös paikallisen vammaisneuvoston aktiivinen jäsen. Jopa isoissa kaupungeissa työmme on jatkuvaa tuulimyllyjä vastaan taistelua. Ihmiset tarvitsevat siis äänenkannattajaa järjestelmässä, joka on yhä edelleenkin suunniteltu "perusterveelle" nuorelle tai keski-ikäiselle ihmiselle. Ihmiselle, joka ei tarvitse apuvälineitä, väsy kesken kauppareissun ja joka käyttää näköaistia niin paljon, ettei sen olemassaoloa tule kyseenalaistaneeksi.

Nuorten mielenterveyspalvelut pääsevät toiseksi kärjeksi. Olemme koko koronakriisin ajan lukeneet syvenevästä ahdingosta liittyen nuorten mielenterveysongelmiin. Olen sitä mieltä, että koronatilanne on tuonut ne näkyviksi. Olen ollut alemman korkeakoulututkintoni jälkeen pitkään nuorisoalalla. Työssäni ohjaajana sekä kouluttajana olen nähnyt läheltä nuorten tarpeen matalan kynnyksen palveluille. Nuoret tarvitsevat kuuntelijaa, läsnäolijaa ja rinnalla kulkijaa. Luotettavia aikuisia, jotka tarvittaessa ohjaavat eteenpäin toimiviin palveluihin. 

Nuorisopsykiatrian resurssien kasvattaminen on tärkeää, mutta emme voi vähätellä ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeyttä. Tässä toiminnassa myös kolmannella sektorilla eli järjestöillä on valtava rooli. Järjestöjen rahoitus on siis turvattava myös tulevassa hyvinvointialueeseen perustuvassa mallissa. Entä sosiaalipalvelut? Ja omaishoito? Niistä ei ole aluevaaleissa paljon puhuttu. Sosiaalipalvelut kuitenkin kattavat koko ihmisen elämänkaaren. Ne eivät saa jäädä näkymättömiksi uudistuksessa. Omaishoitajaliitto kiteyttää asian sivuillaan hyvin:

"Omaishoitoa tulee arvioida ja resursoida siihen riittävästi. Tulevilla hyvinvointialueilla tulee olla selvä käsitys alueen omaishoidon kokonaistilanteesta ja tuen tarpeista. Lisäksi alueiden tulee osoittaa selkeät kehittämiskohteet, joilla omaishoitajien asemaa parannetaan. Omaishoitoperheiden asiakasosallisuutta tulee vahvistaa ja ennakoivien palveluiden tarjoamaa tukea lisätä." 

Sosiaalipalveluihin ja sosiaalityöhön liittyviä hankkeitakin on paljon käynnissä "verhojen takana". Sosiaali- ja terveysministeriöllä on muun muassa oma työkykyohjelmansa osatyökykyisille, joka sivuaa myös vaaliteemaani pitkäaikaissairaiden ja vammaisten oikeuksista. Työkyky on kuitenkin joustava käsite! Sairaidet ja rajoitteet vaikuttavat työkykyyn eri tavoin. Monet osatyökykyiset voivat tehdä asiantuntija- ja ammattilaistyötä lyhennetyillä työajoilla ja työpaikoilla tehtävillä joustavilla mukautuksilla, kuten esteettömyyden parantamisella, taukojen lisäämisellä tai vaikkapa lämpötilan muokkaamisella. Olen maisterin tutkintoni jälkeen toiminut työkykyyn keskittyvänä ohjausalan asiantuntijana, joten teema on minulle tuttu sekä tärkeä. 

Toinen tärkeä kehittämishanke on kansallinen mielenterveysstrategia. Sen kärkiä ovat mielenterveys pääomana, lasten ja nuorten mielenterveyden rakentuminen arjessa, mielenterveysoikeudet, laaja-alaiset palvelut ja hyvä mielenterveysjohtaminen. Tiivistetysti lainaankin Vasemmiston laajempaa terveystavoitetta – hoidetaan ihmistä, ei diagnoosia & keskitytään hyvinvoinnissa myös ennaltaehkäiseviin palveluihin.  

Lopuksi minulle äärimmäisen tärkeä aihepiiri: sosiaali- ja terveysalan palkkaus sekä työnhyvinvointi. Sosiaali- ja terveysala kattaa monia eri työtehtäviä muun muassa laitoshuoltajista, päiväkotiapulaisista, varhaiskasvatuksen opettajista, geronomeista ja sairaanhoitajista sosiaaliohjaajiin, päihdetyöntekijöihin sekä kouluyhteisöohjaajiin. Kenttä on valtavan laaja. Sitä yhdistää yksi epäkohta, joka liittyy erityisesti naisvaltaisiin tehtäviin, kuten hoito- ja hoivapalveluihin sekä sosiaalialaan. Huono palkkaus ja raskas työ. Vaihtelevat työajat, joita ei suunnitella ihmisen jaksamisen perusteella. Pitkä korkeakoulutus, vastuullinen työ ja jopa etenemismahdollisuuksia – mutta millä hinnalla? 

Emme voi tehdä hyvää sotea ilman hyvinvoivia työntekijöitä. Ensisijainen keino ongelmiin puuttumisessa on palkkauksen nostaminen, työhyvinvoinnin lisääminen (työtauokojen lainmukainen toteuttaminen, säännöllinen työnohjaus, oikeus oikea-aikaisiin lomiin, enemmän sijaisia). Emme voi väistää ongelmaa vain opiskelukiintiöiden kasvattamisella. Tarvitsemme tulevaisuudessa myös työperäistä maahanmuuttoa, mutta se ei ole missään nimessä keino kiertää naisvaltaisten alojen palkkakuoppaa! Tehy on aluevaalitavoitteissaan tiivistänyt hyvin niitä poliittisia tekoja, joita tarvitsemme tällä hetkellä, eikä "sitten kun". 

Lopuksi tiivistän aiheen teemojeni mukaisesti. Ihmisyyttä hyvinvointiin ja muistakaa äänestää 23.1.2022! <3



Kommentit

Suositut tekstit